”Au! Kato etees, läski!” Roni ärjäisi mulkaisten minua murhaavasti. ”Sori! Sä pysähdyit vähä äkisti!” puolustauduin. Olimme matkalla viemään tarjottimiamme ja tyhjiä astioitamme pois, kun Roni yhtäkkiä seisahtui edessäni ilman mitään syytä ja tarjottimeni kulma osui häntä kevyesti selkään. ”Sä joudut tästä oikeuteen!”Roni sihisi ja silmäkulmastani näin Essin ja Milan kihertävän katseet meissä. ”Ja mitä sekin sitte tarkottaa?” kysyin uhmakkaammin kuin aioinkaan. ”Olis kandenu ostaa henkivartija!” ei Essi malttanut olla huutamatta.

Henkivartijat, eli suojelurahaa tyhmiltä. Aamulla kuviksen tunnilla Essi ja Mila tulivat vireeni supisemaan: ”Linda, tuu tonne meidän pöytään hetkeks, meillä on sulle vähä asiaa.” ”Mulle?” kysyin hämmentyneenä. ”Sulle sulle, tule nyt!” Hölmistyneenä nousin seuraamaan heitä, miettien, mitä ihmettä nyt on tekeillä. Tunsin Miran, Riinan ja Anniinan silmät selässäni ja kysymysmerkkien leijalevan ilmassa.

Kolme silmäparia tuijotti minua pöydästä, jota kohti minua luotsattiin. Mikko, Roni ja Lassi virnistelivät pöydän ääressä ilkeästi, kun viimein seisahduimme heidän eteensä. ”Sulla olis nyt mahdollisuus ostaa henkivartija!” Mikko julisti juhlallisesti. ”Että mikä?” kysyin. ”Henkivartija!” toisti Roni. ”Kyl mä kuulin, mutta mikä hitsi on henkivartija ja mihin mä sellasta tarvisin?” ”Siis eksä tiedä mikä on henkivartija?” Mikko ilkkui ja kaikki nauroivat. Minua alkoi hermostuttaa. ”Tietenki tiedän, mutta siis täällä koulussa?”

Essi päätti ottaa ohjat käsiinsä ja selitti, että he ovat päättäneet aloittaa kerhon, joka jakaa luokassa oikeutta. Jos joku kiusaa toista tai tekee jotain muuta, mistä joutuu oikeuteen (heidän oikeuteensa), on henkivartija oikeudessa tuon henkilön puolustaja. Henkivartijoita voi maksaa myös useita niin on paremmat mahdollisuudet voittaa oikeudessa. Tilanteen ironia ei päässyt minulta karkuun: kiusaajani halusivat minun maksavan heille henkivartijasta, joka suojelee minua, jos satun joutumaan heidän oikeuteensa.

”Ei kiitos”, ilmoitin ja käännyin palatakseni takaisin omaan pöytääni. Mila tarttui minua hihasta: ”Kannattaa hei harkita vielä, oikeudenkäynti voi tulla kalliiksi!” Nykäisin hihani irti ja poistuin jatkamaan kuviksentyötäni. Kun Riina kysyin, mistä siinä oikein oli kyse, kohautin harteitani ja vastasin välttelevästi: ”Jotain niiden typeriä kerhojuttuja vaan.” En jaksanut alkaa edes selittää, saati arvuutella, miksi minut oli yksin valittu uhriksi. Tunsin epämääräistä häpeää, vaikken oikein edes ymmärtänyt miksi.

Koulun jälkeen tuo oikeudenkäyntiviisikko piiritti minut ollessani astumassa koulun ovesta ulos. ”Sulla on ensin oikeudenkäynti ennen kuin meet mihkään!” Mikko ilmoitti. ”Toivottavasti siinä ei kestä kauan”, sanoin, vaikkei minulla oikeasti mikään kiire ollutkaan. Luokkalaisiamme alkoi kerääntyä ympärillemme seuraamaan tuota vähintäänkin kummallista näytelmää, jossa Essi toimi syyttäjänä, Roni seisoi sivussa ”uhrina”, Sini ja Lassi toimivat todistajina ja minut asetettiin tuomareina toimineiden Mikon ja Milan eteen ja niin farssi alkoi.

”Syytettyä syytetään Ronin tönäisemisestä tarjottimella. Eikö niin Roni?” Essi aloitti.

”Niin juuri”, Roni vahvisti.

”Pyydän todistajia kertomaan, miten kaikki kävi”, Essi sanoi virallisella äänellä.

”Syytetty”, Sini aloitti ja osoitti minua sormellaan, ”syytetty tönäisi tahallaan Ronia tarjottimella selkään niin että Roni huusi kivusta.”

”Todistan, että näin kaiken kuten Sini kertoi”, vahvisti Lassi.

”En todellakaan tahallani!” yritin huutaa väliin, mutta Essi hiljensi minut saman tien: ”Hiljaa oikeudessa!”

Essi mulkoili minua hetken ja lopulta kehotti: ”Jos syytetyllä on jotain sanottavaa puolustuksekseen, voit nyt puhua.”

”En todellakaan tönässyt tahallani. Roni pysähtyi ihan yhtäkkiä! Sitä paitsi se pieni hipasu ei kyllä voinu sattua…” selitin. Meinasin vielä jatkaa, mutta mieleeni pomppasi jostain äidin ”lempinimi” minulle: selitys-förklaring. Äidin mielestä selitän ihan liikaa, kaikkea, joten päätin olla nyt ihan hiljaa, vaikka minua harmitti ja jotenkin nolottikin tuo oikeudenkäynti. Se oli väärin niin monella tapaa, etten osannut edes kiertää ajatuksiani kunnolla sen ympärille. Olisin halunnut vain lähteä kävelemään, mutta lähes koko luokka seisoi minun ja ratikkapysäkin välissä, joten pysyin aloillani ja vastasin naurettavaan syytteeseen.

”Mitä sanovat tuomarit?” Essi kysyi.

Mikko ja Mila supisivat muka hetken keskenään, vaikka näin, etteivät he puhuneet mitään oikeasti. ”Tuomarit ovat yhtä mieltä: Linda on syyllinen!” Mila lopulta julisti.

”Syyllinen tuomitaan menemään Lassin kanssa leffaan ja ostamaan Lassille popcornit. Oikeudenkäynti on päättynyt.” Mikko ilmoitti.

”Lassin kanssa leffaan? No en varmaan mene!” älähdin, miettimättä edes, mitä tekemistä Lassilla oli koko asian kanssa. Roniinhan tarjottimeni oli osunut.

”Se on tuomareiden määräys!” ”Kyllä sun on pakko mennä!” ”Ooksä luuseri, kun et tee mitä tuomarit käskee!” ”Tyhmä!” ”Läski!” ”Sehän nähdään, sut pakotetaan!”

Kaikki alkoivat huutaa minulle yhteen ääneen. En olisi saanut ääntäni kuuluviin, vaikka olisin yrittänyt, joten seisoin vain siinä kaikkien keskellä. Minua alkoi kiukuttaa niin että kyyneleet kihosivat silmiini. ”En varmana mene!” rääkäisin lopulta ja pinkaisin juoksuun. Juoksin luokkalaisteni läpi siitä, missä heitä seisoi vähiten, sillä kaiken huudon lomassa osa oli poistunut paikalta ja loputkin alkaneet liikkua. Joku yritti tarttua repustani kiinni, mutta riuhtaisin itseni irti ja juoksin koulun kulman taa. Kukaan ei onneksi seurannut minua, vaan sain ihan rauhassa kävellä ratikalle ja ajaa sillä kotiin.

Poikkesin kodin nurkalla käymään Elannossa ostamassa itselleni ihanan mansikkamunkin, jota mutustelin kotona katsoessani telkkarista SkyWaysia ennen läksyjen tekemistä. Minun piti jättää herkut sikseen, mutta päivän tapahtumat saivat minut niin masentuneeksi, että halusin edes jotain, mikä saisi oloni vähän paremmaksi. Elannon mansikkamunkki on silkkaa hyvää oloa. Ja SkyWays vei ajatukseni typeristä luokkalaisistani muiden ihmisten ongelmiin.

Äiti toi Eeron kotiin päiväkodista juuri kun olin saanut ruotsinläksyt tehtyä. ”Mä lähden vielä takasin töihin. Tulen illemmalla. Isi laittaa teille päivällisen”, äiti huikkasi ja oli tiessään. Eero riisui ulkovaatteensa ja avasi telkkarin katsoakseen Pikku-Kakkosta. Minä linnoittauduin laiskanlinnaan Miskan ja kirjani kanssa ja nostin istuintyynyn eteeni muuriksi. Eero tuli nakkaamaan tyynyn pois.

”Mä haluun, että sä tuut mun kanssa sohvalle!” Eero julisti. ”Laita se tyyny takas! Mä haluun lukea”, ilmoitin ja niin oli riita välillämme ilmiliekeissä. Lopulta Pikku-Kakkonen vei Eeron huomion. DJ Catin alkaessa kuudelta kömmin minäkin nojatuolistani ja menin Eeron viereen sohvalle.

Isi tuli kotiin Coca Cola Eurochart Top Fiftyn soittaessa Pepsi and Shirlien Heartachea, joka oli sijalla viisitoista. Katsoin Eurochartin loppuun isin lämmittäessä meille hernekeittoa päivälliseksi. Äidin ollessa myöhään töissä meillä on joko kaupan hernekeittoa tai uunissa paistettuja ranskalaisia ja nakkeja. En pidä kummastakaan, mutta mukelsin keittoni ja menin huoneeseeni kuuntelemaan Bon Jovia ja jatkamaan kirjani lukemista. Toivon iltalukemisen tyhjentävän mieleni SkyWaysista.

Se on nimittäin alkanut tulla uniini. Olen jo useana yönä peräkkäin nähnyt unia Nikcystä ja Mandystä, sillä minua piinaa Nickyn lähtö aivan kamalasti. Mandy tuli niin lohduttoman surulliseksi, kun he eivät menneetkään naimisiin. Gary ja Janet ovat olleet unissani välillä myös. Mikä minua vaivaa? Pitäisiköhän minun lakata katsomasta koko ohjelmaa?

Ehdin lukea loppuun Ollin ”Kuusi tusinaa” ennen kuin äiti edes oli kotona töistä. Toistelin sen jälkeen muutamia kertoja Mustapartaisen miehen tekotitteliä ”yliesierikoisapulaisvaravaurioraivausvuorovarausratkaisupäällikkö”, jonka tämä eräässä pakinassa täräyttää byrokratiaan kyllästyneenä. Riikka kertoi Eeron synttäreillä opetelleensa sen ulkoa ja innostuin opettelemaan sen minäkin. Jossain tilanteessa voisi hyvinkin olla hauska sanoa olevansa ”yliesierikoisapulaisvaravaurioraivausvuorovarausratkaisupäällikkö”. Yritin myös opetella sanomaan ”supercalifragilisticexpialidocious” väärin päin, mutta se oli paljon vaikeampaa kuin tuon tittelin opettelu ja luovutin.