Juhannuspäivän ilta hämärtyy hiljalleen. Istuskelen vielä terassilla, Eeron ja äidin jo nukkuessa. Muutama hyttynen inisee ympärilläni, mutta OFF pitää ne loitolla. Isin päivällä leikkaamat juhannuskoivut väreilevät hiljaa tuulessa ja tunnen niiden tuoksun kesätuulen tuulahduksissa. Minuakin ramasee jo vähäsen, mutta tässä terassilla on niin mukava istua yksin kaikessa rauhassa päivän tohinan jälkeen.

Olen ollut täällä mökillä mumman kanssa koulun päättymisestä saakka. Äidillä ja isillä ei vielä ole lomaa, joten he ovat olleet kaupungissa Eeron kanssa, joka on vielä päiväkodissa päivisin. Viime viikonloppuna isi oli täällä Eeron kanssa, mutta nyt Juhannukseksi tuli äitikin. Äiti ei hirveästi pidä täällä mökillä olemisesta. Äiti on niin kaupunkilainen. Kuitenkin, tänne päästyään äiti viettää välillä tunteja järvessä kellumassa ja ”nauttimassa ihanasta järvestä”.

Kivointa tässä Juhannuksessa on se, että Miskakin on täällä nyt – eihän sitä voinut yksin kaupunginkaan jättää! Miska ja Stella tulevat toimeen ihmeen hyvin. Ne eivät ärise toisilleen ollenkaan, vaan ovat alusta saakka olleet kavereita. Stella nuolee Miskaa kuin Miska olisi sen pentu, ja monesti ne torkkuvat päiväunia vieretysten. Yöt Miska on täälläkin minun vieressäni. Pyysin äidiltä saada pitää Miskan täällä, kun muut lähtevät huomennaq takaisin kaupunkiin. Äiti lupasi harkita asiaa.

Eilen meillä oli perinteisesti juhannussauna ja kokko. Isi teki saunaa varten vihdat samalla kun katkoi koivut ovien pieliin. Entisaikaan se oli vaarin hommaa. Vaari opetti minutkin tekemään ihan oikean perinteisen vihdan koivunvitsapannalla. Pyysin isiltä, että saisin auttaa häntä ja tehdä pannat vihdoille, mutta isi halusi sitoa ne naruilla ihan itse. Mikä häväistys! Isi sanoi, että ne on helpompi ripustaa naulaan, kun ne on solmittu narulla, mutta isi ei taida vain osata.

Silloin kun olin pieni ja vaari oli vielä töissä, vaari vietti lomansa täällä mökillä minun ja mumman kanssa. Silloin kalastimme yhdessä ja vaari opetti minut veistelemään puukolla voiveitsen ja tekemään pajupillin ja vihdan ja vaikka mitä. Nyt vaari on eläkkeellä ja voisi viettää täällä vaikka koko kesän, mutta vaari ei enää tule mökille ollenkaan. Meidän mökille johtaa jyrkkä polku alas mäenrinnettä ja vaari sanoo olevansa liian huonossa kunnossa sitä kulkeakseen, mutta oikea syy on viina.

Vaari ryyppää jatkuvasti. Täällä hän ei tietenkään saisi viinaa mistään kovin helposti, eikä mumma antaisi hänen juoda niin paljon, joten vaari itsepintaisesti haluaa vain olla kotonaan ja juoda. Vaarin ryyppääminen on aika pelottavaa, sillä hänen puheensa menee puuroiseksi ja epäselväksi ja vaari alkaa kaatuilla. Se pelottaa mummaakin, sillä hän ei koskaan tiedä, missä kunnossa vaari vastaa puhelimeen, kun he päivittäin soittelevat, vai vastaako ollenkaan.

Kerran viime kesänä vaari ei vastannut, kun mumma sovittuun aikaan soitti ja mumma säikähti niin paljon, että lähti siltä istumalta ajamaan kaupunkiin. Kotiin tultuaan mumma löysi vaarin verissä päin pissalammikosta makaamasta. Vaari oli kaatunut humalassa ja lyönyt päänsä senkin nurkkaan ja sammunut lattialle pissattuaan alleen. Mumma soitti ambulanssin ja vaari joutui sairaalaan ja AA-klinikalle vieroitukseen, mutta ei vaari pitkään sen jälkeen ollut juomatta. Minä en enää uskalla mennä mummalle ja vaarille, jollen ole varma, että mumma on kotona.

Vaaria ei täällä siis enää näy ja mumma elää jatkuvassa pienessä pelossa, että vaari ryyppää itsensä hengiltä. Silti mumma ei voisi kuvitellakaan olevansa kesää kaupungissa aikuista miestäään vahtimassa. Meillä on täällä kaksistaan mukavaa ja useimmiten vaari unohtuu kokonaan, kunnes on aika soittaa hänelle. Jos vaari on ihan kohtalaisen kunnossa, meillä on mukava loppuilta, kun mumman ei tarvitse huolehtia niin paljon, mutta jos vaari on huonossa kunnossa, mumma itkeskelee pitkin iltaa.

Eilen illalla mumma oli hirveän hermostunut vaarin takia, mutta sauna ja kokko rauhoittivat hänen mieltään vähäsen. Sanoimme mumman kanssa kaksistaan, kuten yleensäkin. Istuimme saunan lauteilla vieretysten ja mumma tuumasi jälleen kerran: ”Nuo sun sääret ja jalkaterät on kyllä ihan samanlaiset kuin mun.” Katselin meidän jalkojamme ja nyökyttelin hyväksyvästi. Tämä jalkojen samanlaisuus on todettu monet kerrat, samoin sormien. Varmaan vanhana minullekin tulee käppyräiset sormet ja jäykät nivelet, kuten mummalla on.

Isin, äidin ja Eeron saunoessa keinuin pihakeinussa lauleskellen mumman minulle opettamaa laulua.

Heilu keinuni korkealle,
nythän on juhannusilta!
Käki kukkuu tuolla ja tuomi tuoksuu
ja kuulas on taivahan silta.

Mumma kuuli keittiön avoimesta ikkunasta lauluni ja tuli ulos laulamaan kanssani. Ja toden totta, päivällä taivaalla seilanneet pilvet olivat tiessään, tuuli oli tyyntynyt ja aurinko seuraili jokailtaista polkuaan kohti taivaanrantaa järven toisella puolen. Ilta oli satumaisen kaunis, hämärä vielä parin tunnin päässä.

Saunasta tultuaan isi rakensi kokkokalliolle jälleen oikein komean kokon auringon alkaessa hiljaa painua vastarannan korkeiden mäntyjen taa. Kokko roihusi korkeana ja kun se oli polttanut tarpeeksi puuta, isi erotti vähän hiilloksesta pienemmälle liekille niin että saatoimme paistaa makkaraa hiilloksen päällä. Makkaran lisäksi meillä oli karjalanpiirakoita ja munavoita, kuten joka Juhannus. Siellä tällä järvenselän rannoilla näimme muitakin kokkoja palamassa, mutta isi sanoi, että ennen kokkoja näkyi paljon enemmän.

Yhdentoista aikaan mumma, äiti ja Eero lähtivät nukkumaan. Isi kysyi minulta, haluaisinko lähteä soutelemaan hänen kanssaan perinteiselle juhannusyön soutelulle. Isi jätti kokon hiljaa palamaan kallionnurkkaan ja lähdimme veneellä katselemaan toisia kokkoja ja kirkasta tähtitaivasta. Järvi oli täysin tyyni ja auringon viimeiset säteet vielä heijastelivat järven pinnasta siellä ja täällä.

Soutelimme reilun tunnin enimmäkseen hiljaisuudessa, mutta välillä isi kertoi minulle tähdistä tai järven mökkiläisten historiasta. Isikin vietti lapsena kesät mökillä mumman kanssa. Mökki on vanha: isi oli vain kaksivuotias, kun isovanhempani sen ostivat. Mökki oli vasta rakennettu, upouusi. Toista terassia ei vielä edes ollut. Vaari joutui räjäyttämään kalliota, että terassi saatiin rakennettua. Aivan kuten minulla on (melkein) naapurissa kavereina Anu ja Tiina, oli lapsena isilläkin kaverit toisella puolen melkein naapurissa. Nyt se mökki näyttää aina autiolta.

Rantaan palatessamme oli jo aivan pimeää ja kokkomme hiipunut jo melkein kokonaan. Isi jäi vielä seurailemaan kokon sammumista, mutta minua väsytti, joten menin sisälle ja kiipesin sänkyyni Miskan viereen nukkumaan. Nukahdin saman tien ja näin unia tulipaloista ja autiotaloista.

Tänään minulla oli aika tylsä päivä, sillä olisin halunnut mennä naapuriin moikkaamaan Anua, mutta äiti sanoi, ettei Juhannuspäivänä sovi. Jouduin siis tyytymään Eeron seuraan. Ei sillä, meillä oli vähän aikaa ihan hauskaa, kun rakensimme neppisradan hiekkalaatikolle ja neppailimme aikamme neppisautojamme, mutta sitten minä kyllästyin siihenkin. Eero yritti kinuta, että leikkisin sitten oravaa hänen kanssaan, mutta minä kiipesin katolle lukemaan. Siellä sain olla Eerolta rauhassa, sillä äiti ei anna Eeron kiivetä sinne. Ei ehkä antaisi minunkaan, mutten kysynyt äidiltä lupaa.