Ihana kesäloma! Vietin melkein koko kesäkuun mumman kanssa mökillä uiden, lukien ja autellen mummaa puutarhatöissä. En pahemmin pidä puutarhatöistä, sillä kukkien kastelu ja rikkaruohojen kitkeminen on hirveän tylsää puuhaa. Vähän pitkin hampain siis autan, mutta teen sen minkä mumma pyytää. Muuten luen kirjoja ja uin ja vietän aikaa naapurin Anun ja Tiinan kanssa vedessä tai heidän pihallaan pelaten krokettia tai muuta. Anulla ja Tiinalla on optimistijolla ja sellainen jännä Speden kehittelemä vesihärveli, joilla välillä lähdemme järvelle seilaamaan.

Juhannuksena mökille tulivat äiti ja isi Eeron kanssa, sekä Pertti, Leena ja lapset. Juhannusaattona kävimme perinteisesti saunassa ja istuimme kokolla paistaen makkaraa ja syöden karjalanpiirakoita. Juhannuspäivänä pidimme brikettitalkoot. Isi oli perjantaina laittanut Pertin kanssa ison sammiollisen vanhoja sanomalehtiä yöksi veteen likoamaan ja lauantaina kaikki aikuiset ja minä istuimme terassilla puristelemassa sanomalehdistä vettä pois ja työntämässä niitä brikettipuristimeen. Puristin painoi sanomalehdet tiilen kokoiseksi briketiksi, joita poltamme keittiön liedessä. Saunaa niillä ei voi lämmittää, mutta keittiön lieden polttoaineeksi ne käyvät oikein hyvin.

Olisin voinut lähteä kaupunkiin jo isin ja äidin mukana sunnuntaina Juhannuksen jälkeen, mutta halusin jäädä vielä viikoksi nauttimaan mökillä olosta mumman kanssa. Rauhallisista aamuista marmeladipaahtoleipien kanssa, uimisesta, Dallasista ja saksalaisista dekkareista, iltateestä toisen marmeladipaahtoleivän kanssa, saunasta ja kesäauringosta. Heinäkuun alussa mumma vei minut bussille, jolla matkustin reppuni kanssa kaupunkiin. Minulla on mökillä vaatteita tarpeeksi, ettei niitä tarvitse viedä eestaas. Pesemme niitä mumman kanssa siellä nyrkkipyykillä ja joskus mumma ottaa kassillisen mukaan kaupunkiin pesuun.

En minä kauan kotona kuitenkaan homehtunut. Ehdin olla kotona vain pari päivää ennen kuin lähdimme Sallan kanssa viikoksi Keski-Suomeen leirille, mistä juuri olen palannut kotiin. Mieleni on vielä aivan sekaisin kaikesta, sillä leiri oli aivan mahtava kokemus! Sitä paitsi, olen rakastunut. Olen ihan hirveän rakastunut! Olen rakastunut poikaan, joka on myös rakastunut minuun. Valitettavasti hän asuu Tampereella, joten emme voi tapailla, mutta lupasimme kirjoitella toisillemme. Minulla on siis kirjepoikaystävä! Vesa on ihana, ruskeasilmäinen ja söpö.

Lähdimme leirille viikko sitten Sallan isän kyydillä. Meitä jännitti melkoisesti, sillä olimme vain ilmoittautuneet lasten ja nuorten kesäleirille tuntematta sieltä ketään muuta kuin toisemme. Niin kai muutkin sinne tosin tulivat, kaikkialta Suomesta, ehkä yhden tai kahden ystävän kanssa. Paitsi seinäjokiset, joita oli kuuden tytön porukka.

Matka leiripaikalle kesti neljä tuntia. Yritimme Sallan kanssa takapenkillä keksiä kaikenlaista tekemistä, jotta matka tuntuisi vähemmän tylsältä. Kerroimme muun muassa jatkotarinaa, joka alkoi ”Olipa kerran lentokone, joka teki pakkolaskun”. Lisäsimme tarinaan vuorotellen yhden lauseen, mutta idea oli, että koko tarina piti toistaa aina ennen oman lauseen lisäämistä. Lopulta Sallan isä sanoi ratin takaa: ”Nyt vaihtakaa tarinaa! Jos se lentokone tekee vielä yhden pakkolaskun, ajan tien sivuun!” Vaihdoimme tarinaa.

Pääsimme perille leirille viimein iltapäivästä. Siellä kävi hurja kuhina, kun kaikki lähes sata leiriläistä tuli paikalle, edellisviikon leiriläisten vielä tehdessä lähtöä koteihinsa. Ilmoittauduimme leirille ja meidät ohjattiin omaan ryhmäämme odottamaan leirialueen esittelykierrosta ja majoittumista omiin telttakuntiimme.

Leirialue oli iso entinen maatila. Siellä oli päärakennus, jossa söimme aamupalan ja lounaan ja illallisen, vanha lato, jossa pidettiin päivän sisäohjelmat ja viimeisen illan disko, kioski, josta sai kerran päivässä ostaa karkkia ja sipsiä ja muuta hyvää, sekä metsässä neljä telttakylää, kaksi pojille, kaksi tytöille. Siellä oli myös rantasauna, johon pääsimme saunomaan kahtena iltana omalla saunavuorollamme. Uimaan sai mennä vapaa-ajalla koska vaan, sillä rannassa oli aina joku rantavahtina. Saunan vieressä oli myös nuotiopaikka makkaranpaistoa varten. Päärakennuksen pihalla oli sulkiskenttä.

Ryhmäohjaajamme esitteli meille kaikki paikat heti kun kaikki ryhmäläisemme olivat saapuneet leirille. Olin esittelyn jälkeen aivan pää pyörällä ja mietin teltassamme, etten ehkä edes löydä takaisin päärakennukselle metsäpolkua pitkin. Salla, yksi Outi ja kolme seinäjokista, jotka asuivat kanssani samassa teltassa, olivat aivan yhtä sekaisin kaikesta. Yhdessä kuitenkin löysimme oikeat polut ja jo seuraavana iltana sompailimme metsikössä ja leirialueella kuin olisimme aina siellä olleet.

Meidän telttakylämme nimi oli Peikkokylä ja siellä oli neljä puolijoukkuetelttaa. Salla, Marjo, Miisa, Anne, Outi ja minä annoimme telttamme nimeksi ”Himmit”. Siellä oli myös ”Mörrimöykyt”, ”Venlat” ja ”Tupsuhännät”. Toinen tyttöjen telttakylä oli nimeltään Keijut ja poikien kylät olivat Menninkäiset ja Maahiset. Vesa yöpyi Maahisten kylässä teltassa nimeltä ”Nököt” viiden muun pojan kanssa.

Jo heti ensimmäisenä päivänä, hivenen huonosti nukutun yön jälkeen, tutustuin päivän ryhmätouhuissa Nököjen poikiin. Pelasimme sulkista ja lentistä ja koppipalloa ja muuta ryhmäohjaajien ohjauksessa. Nököt pelasivat meidän telttaryhmää vastaan. Heistä viisi – Vesan lisäksi Markus, Joonas, Ilari ja Saku – alkoi pyöriä minun ympärilläni ja kinata siitä, kuka saa olla minun vieressäni ruokailussa ja erilaisissa tilaisuuksissa. Kun iltapäivällä menimme telttoihimme päivälevolle, koko poikajoukko tuli vierailulle telttaamme ja asettui minun ympärilleni. Minä ihastuin ensiksi Sakuun ja pidimme välillä vähän kädestä kiinni siinä istuessamme.

Pojat vierailivat teltassamme päivittäin ja viettivät muutenkin aikaa yhdessä meidän telttaporukkamme kanssa. Muut tytöt eivät hirveästi pitäneet siitä, että kaikkien poikien huomio oli vain minussa, mutta onneksi jossain vaiheessa viikkoa Ilari käänsikin huomionsa Marjoon. Toivoin, että muutkin katselisivat vähän muita tyttöjä, sillä minulle riitti Saku, mutta minkäs sille mahdoin, että he vain piirittivät minua.

Perjantai oli leirin paras päivä, sillä silloin pääsimme kaikki Särkänniemeen. Sinne oli melko pitkä bussimatka, mutta meillä oli hurjan hauskaa bussissa. Istuin välillä Sallan vieressä, välillä Sakun vieressä ja kaikki muut telttamme tytöt ja Sakun teltan pojat olivat siinä ympärillä ja meillä oli joukolla kivaa. Mietin siinä välillä, miten outoa on, että koulussa olen kiusattu ja hyljeksitty, mutta leirillä yhtäkkiä porukan suosituin tyttö, jonka viereen kaikki pojatkin haluavat. Ei toki kaikki leirin pojat, mutta oli tuossa Sakun ja Vesan telttakunnassakin tarpeeksi.

Särkänniemessä kuljimme välillä isossa porukassa, välillä olimme Sallan kanssa vain kahden. Saimme kaikki sellaiset Särkänniemi-passit, joilla pääsimme viiteen laitteeseen ja saimme ravintolasta ranskalaiset ja juoman. Kävimme Sallan kanssa kaksi kertaa Padassa, sillä se oli paras laite! Toisella kertaa mukana olivat kaikki kaverimmekin. Saku istui toisella puolellani ja luisuimme jatkuvasti toistemme kylkeen ja se tuntui mukavalta. Pelasimme myös vähän Jassoa. Voitin kahdella markallani viisi markkaa, ja siihen lopetin. Saku hävisi kympin.

Lauantaina oli leirin päätösdisko. Ilari tanssi melkein vain Marjon kanssa koko illan. Markus, Joonas, Vesa ja Saku kilpailivat minun tanssittamisestani, vaikka Outi kyllä kovasti yritti saada Vesan tanssimaan kanssaan. Muutaman tanssin Vesa Outin kanssa tanssikin, mutta sitten hän haki minut tanssimaan hidasta. Siinä tanssiessamme katselin Vesan ihaniin ruskeisiin silmiin ja ajattelin, etten ole koskaan tuntenut niin kuin tunsin katsoessani Vesaa syvälle silmiin. Lopulta tanssimme vain toistemme kanssa ja istuimme välillä kaksistaan juomassa limsaa. Saku unohtui vallan, mutta onneksi Saku löysikin Annen.

Viimeisen tanssin jälkeen Vesa pussasi minua. Punastuimme molemmat ja pälyilimme vähän ympärillemme nähdäksemme, huomasiko joku. Outi taisi olla ainoa, joka sen näki, sillä Outi ei muuta katsonutkaan kuin Vesaa. Diskon jälkeen meillä oli teltassa hirveä riita Outin kanssa, sillä hän väitti minun vieneen Vesan häneltä. ”En minä voi ketään keltään viedä! Minkä minä sille voin, että Vesa tykkääkin musta eikä susta?” vastasin syytöksiin. ”Sulla oli jo Saku, ja olisit voinut valita kenet tahansa!” Outi huusi minulle. ”En mä valinnut Vesaa. Vesa valitsi mut, ja mä ihastuin takaisin. Oon tosi pahoillani, mutten mä sille mitään voi”, sanoin.

Minusta tuntui Outin puolesta pahalta, mutten oikein tiennyt, mitä olisin voinut tehdä. Ei tilanne olisi miksikään muuttunut, vaikken olisi vastannutkaan Vesan tunteisiin. En minä voi määrätä, kenestä Vesa tykkää. Sitä paitsi, olen kai minä ihan yhtä vapaa tykkäämään kenestä haluan kuin Outikin? Niin vain kävi, että me Vesan kanssa rakastuimme toisiimme.

Nyt odottelen malttamattomana Vesan ensimmäistä kirjettä. Kirjoitin Vesalle heti kun olin päässyt kotiin, sillä minulla on häntä jo kova ikävä!